10.5.2008
SiiPen leiripäiväkirja
Leiripäiväkirja on ilmestynyt. Päiväkirja kertoo naisten superpesisjoukkueen leirimatkasta Benalmadenan hiekkatekonurmille huhtikuussa 2008.
HOLA TURISMOS!
Siilinjärven Pesiksen naisjoukkue pakkasi matkalaukkunsa ja matkusti etelän lämpöön harjoitusleirille. Aikaisemmista vuosista poiketen, etelänleiri tarkoittikin oikeasti etelää ja tarkemmin Espanjan Benálmadenaa.
Naisten superpesisjoukkueiden talvikauden harjoitteluolosuhteet ovat hyvin erilaiset paikkakunnasta riippuen. Suurimmilla seuroilla on yleensä sisähalli, jossa harjoittelu voidaan toteuttaa oikeissa mittasuhteissa. On selvää, että koko talven hallissa treenannut joukkue on valmiimpana sarjakauden avauksessa kuin pienemmissä tiloissa harjoitellut. On kuitenkin muistettava, että pelkästään loistavat harjoitteluolosuhteet eivät menestystä tuo. Myös pienemmät seurat ja paikkakunnat ovat päässeet nauttimaan menestyksestä, sillä maastahan se pienikin ponnistaa siinä missä isotkin.
Nykyään superpesiksessä ja yhä yleisemmin myös ykköspesiksessä pyritään järjestämään talvikauden loppuun pitempi harjoittelujakso Suomen kesää muistuttavissa olosuhteissa. Tällöin koko joukkue saa oivan mahdollisuuden harjoitella yhdessä, tutustua joukkueen uusiin pelaajiin sekä viettää aikaa yhdessä. Siilinjärven naisten pesäpallojoukkue harjoittelee talvikauden ajan useimmiten paikkakunnan yläasteen liikuntasalissa, joten etelänleiri ja ennen kaikkea pesäpallokentän kokoinen tila ulkoilmassa olivat tervetulleet talvikauden harjoitteluun.
Matkan järjestäminen ja etenkin maksaminen ei kuitenkaan hoidu itsestään. Jokaisen matkalle osallistujan tuli hankkia itselleen sponsoreita, jotta matkakulut eivät olisi jääneet pelkästään seuran hoidettaviksi. Pelaajat olivatkin hyvin innokkaita sponsoreiden hankkijoita, sillä monelle matka tulisi olemaan ensimmäinen harjoitteluleiri, joka toteutettaisiin oikeasti etelässä.
Leirin aikana jokaisen huoneen tuli pitää päiväkirjaa ja kirjata päivän tärkeimmät tapahtumat muistiin. Tässä anti.
Sunnuntai 6.4.
Vihdoinkin sunnuntai. Tätä päivää oli odotettu niin kauan kuin vain voi. Jännitys tiivistyi, kun Hannin kuvalla vuorattu linja-auto kurvasi lähtöpaikalle, matka Siilinjärveltä Helsinki-Vantaan lentokentälle sai luvan alkaa. Matkan aikana saimme nauttia K-market Maanigan mahtavista matkaeväistä. K-market oli lahjoittanut matkan ajaksi urheilijan perusravintoa eli karkkia, sipsiä, limsaa ja muuta mukavaa purtavaa. Herkuista huolimatta oikean ruuan nälkä meinasi yllättää, jonka vuoksi jouduimmekin pysähtelemään useasti. Linja-automatkan aikana huomasimme, ettei kukaan ollut pakannut mukaan cd-soitinta. Onneksi sukulaisia asuu ympäri Suomea, joten cd-soittimen hommaaminen ei ollut vaikeaa. Tiedättekö muuten voiko cd-soittimen viedä lentokoneeseen? Kyllähän se käsilaukulta näyttää, mukaan vaan.
Lentoasemalla tunnelma rupesi hieman tiivistymään. Koko ryhmä pääsi passin ja lippujen tarkastuksesta läpi. Sitten ei muuta kuin suunnaksi turvatarkastus ja käsimatkatavaroiden läpivalaisu. Uskomatonta, mutta cd-soitin meni läpi tarkastuksesta ja niin ryhmä jatkoi matkaa se kädessään. Muilla matkustajilla ei näyttänyt olevan käsimatkatavarana cd-soitinta. Turvatarkastuksen jälkeen kello näytti 19.45, joten oli 15 minuuttia aikaa tutustua lentoaseman pikkuputiikkeihin. Suurempi tax-free-myymälä oli onneksi auki hieman pitempään.
Lento sujui erittäin tasaisesti ja luulimmekin lentäneemme niin hyvässä myötätuullessa, että saapuisimme perille tunnin etuajassa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ruokana lennolla tarjottiin kaikkien meidän suosikkia: pasta bolognesea. Yllättävää oli, että kaikkien matkalaukut löytyivät, myös Keanun viisi laukkua. Kukaan ei vieläkään tiedä, miksi Keanun piti ottaa niin paljon tavaraa mukaansa. Osa tavaroista oli kyllä meidän yhteisiä kuten mailoja ja kypäriä, mutta silti hän taisi olla tavaramäärän suhteen voittaja. Olisi varmaan kannattanut jättää muutama kenkäpari pakkaamatta.
Matkalaukkujen jälkeen suuntasimme kohti linja-autoa, jonka oli tarkoitus kuljettaa meidät hotelliimme, Jardines de Camonaliin. Tunnelma oli korkealla, ilmassa leijui nimittäin ulkomaan jännittävä tuoksu. Huonejako oli suoritettu Suomessa, jonka vuoksi omien huoneiden etsiminen ei tuottanut ongelmaa. Toinen juttu oli sitten huoneiden lukkojen avaaminen. Pikasuihkun jälkeen kello näytti jotain kolmen ja neljän välillä paikallista aikaa, hiljaisuus laskeutui ja unen tuhina täytti jokaisen huoneen.
Maanantai 7.4.
Sääennusteiden mukaan koko viikoksi oli luvattu sadetta ja melko synkkää ilmaa. Olimmekin asennoituneet sen mukaisesti. Iloinen yllätys oli kuitenkin maanantaiaamun aurinko, joka häikäisi pelkällä olemuksellaan. Suupielet kääntyivät väkisin ylöspäin. Riemulla oli kuitenkin tässä tapauksessa rajansa, sillä tätä ihanuutta kesti noin puoli tuntia. Synkät pilvet syrjäyttivät auringon ja sittenhän se ennustettu sade tuli.
Ensimmäiseksi harjoitukseksi oli merkitty karstat pois –treeni, joka sisälsi paljon juoksua, lihaskuntoliikkeitä sekä paljon muuta taivaan ja maan väliltä. Harjoitus kesti noin 45 minuuttia, jonka jälkeen otimme tuntumaan lyömiseen, kiinni ottamiseen ja heittämiseen. Harjoitusvuoro meni nopeasti ohi, jäimme odottamaan seuraavaa treeniä innoissamme.
Ensimmäinen yhteinen palaveri myös järjestettiin maanantain aikana. Esillä oli paljon joukkueeseen liittyviä asioita. Päätöksiä ilmaantui päätösten perään. Tärkeimpänä oli kuitenkin joukkueen sääntöjen julkaiseminen ja hyväksyminen. Ilta eteni nopeasti, sillä hengailimme uusien huonetovereiden kanssa. Suomessa tehty huonejako meni kapteeniston päätöksellä uusiksi ja sitten roudattiin tavaroita huoneesta toiseen.
Tiistai 8.4.
Tiistaiaamu valkeni harmaana eikä auringon pilkahduksista ollut tietoakaan. Aamupuuron jälkeen suuntasimme kentälle täynnä treeni-intoa, kummallista oli, ettei vettä satanut, jee! Kapteeniston ohjaama alkuverryttely alkoi kentän kiertämisellä, jo maanantain "Karstat pois" -harjoituksesta tuttuun tapaan. Ensimmäisten juoksuaskelten myötä saimmekin, yllätys yllätys, vettä niskaamme, sillä sade alkoi kuin tilauksesta yhtä aikaa treenien kanssa. Edes Suomesta tulleet sääennustusviestit eivät lämmittäneet märkien vaatteiden alla, sillä ne lupasivat vesisadetta koko viikoksi. Ultimaten pelaamisesta tuli varsin tuulella käyvää, mutta lämmin kuitenkin saatiin säntäiltyämme frisbeen perässä milloin mihinkin (ilman)suuntaan.
Tiistain molemmat treenit toivat mukanaan toistoja toistojen perään ja sisäpeliroolituksia pidettiin jo silmällä: etenijät pyrkivät kentälle, vaihtajat iskivät palloa etu"miesten" ohi ja kotiuttajat hakivat tuntumaa kotiutuslyönteihin. Ulkopelissä kiinniottoja ja heittoja kertyi jo sen verran, että viimeistään seuraavana päivänä jokainen todennäköisesti tiesi heittäneensä palloa. E-merkkiset pelaajat hioivat vielä juoksuvauhtiaan toisen treenin päätteeksi ja samalla testattiin Feelmaxin kevytjalkineiden sopivuutta juoksutreeneihin. Hyvin näytti kulkevan! Ai niin... pääsimmehän me nauttimaan myös Hannin ja Vasurin vetämästä aerobic-hetkestä toisten treenien alkuun.
Iltaohjelmana hyppäsimme Fuengirolan junaan shoppailureissu mielessä. Tanjan sukulaisten kyydillä suuntasimme valtaisaan ostoskeskukseen, josta löytyivät H&M:ää lukuun ottamatta lähes kaikki tutut liikkeet ja paljon uusia, mukavia putiikkeja. Kotiinlähdön aikaan pusseja oli monella matkassa huomattavasti lähtötilannetta enemmän ja rahaa puolestaan hiukan vähemmän, vaikka edestakainen junalippu maksoikin ainoastaan 1,70 euroa. Ja uskomatonta, mutta totta, jokainen onnistui säilyttämään junalippunsa retken alusta loppuun saakka. Lipun säilyttäminen oli tärkeää, sillä Espanjassa ei pääse ulos juna-asemalta ennen kuin syöttää matkalippunsa koneeseen. Lipun säilymisestä huolimatta juna-asemat portit eivät meinanneet avautua Vasurille, mutta pääsimme kuitenkin lopulta onnellisesti kaikki "kotiin" saakka. Unta tuskin tarvitsi kenenkään illalla erikseen etsiä.
Keskiviikko 9.4.
Kolmas päivä Benalmadénassa. Olimme kuulleet huhuja siitä, että auringonpaiste saattaisi alkaa jo keskiviikkona, joten herätyskellon soidessa syöksyimme parvekkeelle toteamaan tilanteen. Ja kyllä, sen tasaisempaa tummaa pilviverhoa emme olleetkaan aikaisemmin reissulla nähneet. Vaihdettiin sitten shortsit jälleen Puman tuulareihin. Onneksi olivat jo kuivuneet edellisistä harjoituksista.
Aamutreenit alkoivat reippaasti Tanjan ja Jennin vetämällä vessanpönttöhipalla ja venytyksillä. Sen jälkeen heittelimme kädet lämpimiksi ja teimme jo tutuksi tulleet vastaantulot. Akun suunnitelmien mukaan aloitettiin ulkopeliharjoituksista, ulkopelaajat ottivat ryhmissä maalyöntejä kiinni. Tässä vaiheessa alkoi jo tulla kuuma, sillä viilentävää vesisade puuttui vielä toistaiseksi. Ulkopeliteema jatkui lyöntipötköissä. Kopparit pääsivät harjoittelemaan vastaantuloja, lisäksi teemana olivat varmat kiinniotot. Tänään säästeltiin heitoissa jo hieman kipeitä käsiä, mutta kiinniotot olivat sitäkin terävämpiä. Ja vihdoin, aamuharkkojen loppuun alkoi tipahdella taivaalta pisaroita. Oli niitä jo odoteltukin!
Hotellilla pääsi uskollinen sähköpatteri jälleen hommiin. Sen päällä paahtuivat paidat ainakin astetta kuivemmiksi. Osa joukkueesta innostuikin pesemään pyykkiä sillä aikaa kun toiset miettivät huonoja vaatevalintojaan.
Iltapäivän treenien alkuun pelailtiin jalkapalloa. Suikki innostui potkimaan palloa jokseenkin kaikkialle muualle kuin maaliin, minkä seurauksena peli loppui ja jatkoimme pienellä kuntopiirillä. Lyönneissä keskityimme tänään pelinumerokohtaisiin lyönteihin. Suosittuja olivat jatkeet ja saumat. Harkkojen puolivälistä asti satoi ihanasti kaatamalla, mikä antoi lyöjille ja kiinniottajille haastetta. Ja kaikki vaatteet kastuivat jälleen. Pete juoksutti loppuun vielä pitkiä vetoja, ihan kuin vesisateessa olo ei jo olisi riittänyt.
Harkkojen jälkeen oli päivän kohokohdan tai itse asiassa koko viikon kohokohdan aika: Pilvien välistä näkyi pala sinistä taivasta ja aurinkokin pilkahti pari kertaa näkyviin. Osa joukkueesta haki tietysti heti aurinkolasit ja istuivat parvekkeelle kuutiometrin kokoiselle alueelle ottamaan aurinkoa. Pitihän sitä auringosta innostuneena huudella ”Hola Turismoja” kadulla käveleville Puma-asuisillekin. Eihän siinä kiireessä ehtinyt edes aurinkorasvoja levitellä, paistetta kesti kuitenkin varttitunnin ajan.
Osa porukasta innostui lähtemään vielä iltasella ostoksille toiset solariumiin, muutamat jäivät huoneisiinsa huilaamaan. Iltaa vietettiin yhdessä puuhaillen, jutellen ja ehkä vähän ääniröörejäkin availlen.
Torstai 10.4.
Aamulla kaikki heräsivät aurinkoiseen päivään täysissä voimissaan. Päivän ohjelmassa olisi luvassa pieniä "leikkimielisiä" kisailuja. Aamun treeneissä testailtiin mm. näpyjen lyöntitarkkuutta sekä viivajuoksua palloa heitellen, mikä muuten saikin monen pelaajan kädet tutisemaan. Illan treeneissä kokeiltiin myös koppilyönnin onnistuvuutta. Jos kisasuoritukset eivät kuitenkaan jostain syystä menneet täysin nappiin, oli pisteitä mahdollista kalastaa myös omaperäisillä ja näyttävillä tuuletuksilla! Päivän päätteeksi joukkue suuntasi hienoon suomalaiseen ravintolaan juhlaruokailulle. Ruoka oli erittäin maittavaa, joten päätimme vielä ennen lähtöä laulaa luikauttaa kokille kiitoslaulun!
Perjantai 11.4.
Perjantaiaamuna saimme kerrankin nukkua niin pitkään kun nukutti. Heti heräämisen jälkeen jokainen matkasi hotellin altaalle aurinkoa palvomaan. Nahkaa käristettiin, lääkärin määräyksistä huolimatta, kunnolla ja viimeistään silloin iholle ilmestyivät bikinien rajat. Jenni taisi noudattaa lääkärin määräyksiä tarkemmin ja pysytteli terveellisten elämäntapojensa mukaan varjossa.
Etelänleireillä on yleensä tapana kastaa uudet jäsenet joukkueeseen. Ennen treenejä kokoonnuttiinkin yhteen huoneeseen, jossa oltiin keksitty uusien pelaajien pään menoksi kaikenlaista. Aluksi heidät (Tanja, Hanna L. ja Noora) puettiin tiukkoihin leikeltyihin trikoisiin, myös päähine oli loihdittu samasta ihanasta kankaasta. Todella aidon näköinen muovikukka kruunasi kastajaisasun. Tämän jälkeen mentiin kentälle viimeisiin harjoituksiin.
Alkulämpäksi oli jalkapalloa, jonka jälkeen venyttelyt ja keppien pyörittelyä olkapään lihaksille. Putkilyöntien jälkeen testasimme vielä kolmostilannetta, josta Aku oli keksinyt meille leikkimielisen kisailun. Juoksuja syntyi, mutta niin myös upeita ulkopelisuorituksiakin. Harkkojen jälkeen oli varattu aikaa nopeille suihkuille ja laittautumisille, ilta jatkuisi tulokkaiden kastamisella. Hanni meikkasi uudet tulokkaat todella taidokkaasti ja VÄRIKKÄÄSTI! Vain osa pelaajista oli sovittuun aikaan saapunut kokoontumispaikalle, joten loput saivat pienen huomautuksen myöhästymisestään. Tietysti viimeisenä saapuivat kolme kaunista leidiä, jotka saivat osakseen huomiota värikkäillä meikeillään. Salamavalot välähtivät valtoimenaan heidän poseeratessaan.
Viestin jälkeen jatkui uusien kastaminen, jolloin heidät passitettiin lasten altaaseen seisomaan ja puhumaan espanjaa. Joka kerta kun espanjan puhuminen ei luonnistunut tai heidän pokkansa petti, joutuivat tulokkaat tekemään mitä ihmeellisempiä tehtäviä. Naurujen siivittämänä vala tuli vannottua. Valassa tulokkaat lupasivat ainakin tehdä mitä kapteeni käskee. Pään menoksi piti uusien vielä kertoa tarinaa Turisti Espanjassa ja aina kun se ei miellyttänyt kuulijoita, joutuivat he suorittamaan uusia pikku tehtäviä. Kuivien vaatteiden vaihdon jälkeen, matka jatkui keskustaa päin. Toiset kävivät syömässä ja toiset odottelivat vähän kauempana. Puskaryhmä yllätti syömässä olleet kaupustelijoilta ostetuilla vilkkulaseilla, siinä sitä sitten vilkuttiin hetki.
Syömisen jälkeen jatkoimme matkaa karaokepaikkaan, jossa kolmikko pääsi ”laulamaan” Britney Spearsin Hit me baby one more time -kappaleen. Tämän lisäksi myös Hanni ja Anki saivat mahdollisuuden kokeilla onneaan. He lauloivat Candyshopin, joka luulisi sulattavan kaikkien mukana olleiden sydämet. Ainakin candyshop tuli oikealla paikallaan, tietysti kultakurkkumme Ticon välispiikeillä höystettynä, vai miten se nyt menikään. Illan päätteeksi koko poppoo suuntasi kohti hotellia, osa taksilla toiset aitoen työmaa-aitojen ylitse.
Lauantai 12.4.
Aamulla naisväki suuntasi aamupuuron syötyään noin klo 12.00 hotellin uima-altaalle käristämään vielä hieman vaaleaa nahkaansa. Valmennuksen huoneessa vallitsi liikunnallinen tunnelma valmentajien tehdessä aamujumppaa, sillä ”pojat” olivat löytäneet Suomi-tv:stä kakkosen jumppaohjelman. Jumpan jälkeen valmennustiimi suuntasi myös altaalle ruskistamaan jo valmiiksi ruskettuneita vartaloitaan.
Iltapäivällä noin klo 17 tytöt suuntasivat ostosretkelle Malagan – Fuengirolan maisemiin. Valmennuksella ei ole tarkkaa tietoa reitistä, jota tytöt käyttivät. Valmennustiimi matkusteli hotellin ja ravintola Victorian väliä. Matkustelusta johtuen tiimi vetäytyi Espanjassa epätavalliseen aikaan nukkumaan eli noin klo 22.00.
Sunnuntai 13.4.2008
Viimeinen aamu, viimeinen leiripäivä! Hyvin nukutun (toisille riitti 14 tunnin, toisille 4 tunnin unet) yön jälkeen oli omien ja ehkä jopa pelikavereidenkin tavaroiden metsästyksen aika. Parin tunnin pakkaus + siivousurakan jälkeen huokaisimme helpotuksesta ja kovalla uholla läksimme grillaantumaan hotellin altaalle. Aurinko suosi meitä jo peräti viidettä päivää, joten viimeiset rusketusrajat oli hankittava keinolla millä hyvänsä. Tiedättekö ruskettuuko paremmin, jos ei käytä aurinkorasvaa ollenkaan? Ehkä reissun parhaimmasta poppaskonstista vastasi nimeltä mainitsematon (Aku), joka käytti hierontaöljyä aurinkorasvan sijasta. PS. Uskokaa tai älkää, tulos oli uhon mukainen!
Päivä vierähtikin altaalla löhöillen ja palautuen viikon kovista harjoituksista. Osalla riitti vielä energiaa lähteä rantakojuihin viimeistelemään tulijais –ostoskassi ja Jennikin selviytyi viikon kestäneestä tiskausurakasta hyväksyttävästi. Bussin kurvattua hotellin eteen hyvästelimme hyvin palvelleen majapaikan, kentän, uima-altaan, lähikaupat, kuppilat ja kioskit. Iso kiitos kuuluu myös henkilölle, joka hoiti kireitä lihaksia sekä opasti turistilaumaa oikeille koordinaateille. Kiitos Saara!
Lentokone täyttyi punottavista pelaajista ja koko viikon kestänyt ticotico –meininki vaihtui uupumukseen. Matka sujui loistavasti, kun jokaisen matkalaukku saapui ehjänä perille ja kaikkien tavarat olivat tallessa. Kotimaassa meitä odotti räntäsade ja varmaan kilometri lunta! Miten olisi paluulento takaisin Benalmadenaan? Wellcome to Finland, sama räntäsade kesät talavet, Maaningat Malagat…
Summa summarum: Loppu hyvin, kaikki hyvin! Viikko Espanjassa oli laadukas niin harjoittelun kuin yhteishengen kohotuksenkin kannalta. Pelilliset asiat ovat askeleen edellä viime vuoteen verrattuna ja joukkue yhtenäisempi. Jokaiselle painautui mieleen ikimuistoinen etelänleiri, jonka muisteleminen saa suupielet ylöspäin. Kiitos kaikesta tästä kuuluu tukijoukoillemme, eli kaikille sponsoreille, jotka mahdollistivat reissun järjestämisen, Virkkusen Karille ja koko seuralle, Akulle, Keanulle ja Mankalle, jotka suunnittelivat tehokkaita harjoituksia. Kiitoksen ansaitsemme myös me pelaajat. Suoriuduimme meille suunnitelluista treeneistä kiitettävästi ja käänsimme alkuviikon sadat miljoonat vesipisarat voitoksemme. Ticoticoo, tästä on hyvä jatkaa matkaa yhdessä sovittua tavoitetta kohti.
Benalmadenan etelänleirillä mukana: Suvi ”Suikki” Seppälä, Hanni-Mari Ruuskanen, Jonna Alasuutari, Noora Mäntylä, Tanja Kimpimäki, Piia Pulkkinen, Liisa Toikkanen, Jenni Ylönen, Hanna Kärkkäinen, Anna Kiiski, Maija Vaittinen, Hanna ”Vasuri” Luostarinen, Jari ”Keanu” Karjanlahti, Aku Kiiski & Petri ”Mankka” ”Tico” Hyttinen.
|
